Siljanderit 5/2021

Hemmo ja Christina Siljander


Jäsenyys ja toiminta Mäntsälän senioreissa

Mikä tai kuka sai teidät kiinnostumaan Mäntsälän senioreista?

Golf yhteisenä harrastuksena on antanut ison ilon jo 90 luvulta alkaen. Liikunnan lisäksi näemme erittäin tärkeänä sosiaalisen puolen ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin harrastuksen kautta.  Erään kesäisen kierroksen päätyttyä tuli Varpu Laisi meidän luo keskustelemaan liittymisestä senioreihin ja hän markkinoi yhdistyksen erilaisista aktiviteeteista niin ponnekkaasti, että päätimme liittyä senioreihin – vuosi taisi olla 2017.

Hemmo on toiminut senioreiden hallituksessa kaksi vuotta. Heikkilän Hannun luovuttaessa golfin vetäjän roolin minulle olen sitä hoitanut Christinan kanssa ja tukemana toista pelikautta. Sauvakävelylläkin olemme yrittäneet käydä. Kerhot ja teatterimatkatkin kiinnostavat, kunhan saadaan tämä korona taltutettua.

Elämänpiiri

Uusperheenä asuminen Christinan kanssa alkoi Mäntsälässä 1993 ja niinhän se taitaa mennä, että miestä vietiin kuin pässiä narun perässä. Ydinperheeseemme kuuluu kolme lasta ja kaksi ihanaa ja touhukasta lastenlasta.

Hemmo on pienen maatalon poika Hollolan Herralasta viiden veljeksen keskimmäisenä ja meillä veljeksillä on yksi sisko.

Kansakoulu alkoi Herralan kyläkoululla ja sieltä kansalaiskouluun Hollolan Salpakankaalle. Kotipaikkani on Lahti – Riihimäki radan varressa niin ”lättähatulla” tuli kuljettua Lahteen rakennuspuolen ammattikouluun. Ammattikoulun jälkeen tein töitä pienen timpuriporukan kanssa urakoiden erilaisia rakennuksia Hollolan alueella.

Kiinnostus alalle kouluttautumiseen heräsi uudelleen ja pääsin tekniseen kouluun Lahteen 1973 ja valmistuin siltä rakennusmestariksi 1976. Teknisestä koulusta valmistuin perjantaina ja seuraavana maanantaina olin ensimmäisellä työpaikallani mestarina rakentamassa kauppakeskusta Gruusian Batumissa. Kyllä nuo rakennusmestarin hommat ovat olleet minulle se mieleinen työ. Rakennusprojekteja tuli vedettyä omakotitaloista kauppakeskuksiin ja kävinpä keikan tekemässä vuonna 2005 vielä Tallinnassakin.

Christina – jo pienenä alakoululaisena ajattelin, että en koskaan voisi mennä pankkiin töihin, on niin vastuullista ja virheitä ei saa tehdä. Kesäkuun alussa v. 1973 kävin asioimassa Porvoon osuuspankissa ja pohdin, että en koskaan halua olla tiskin toisella puolella. Seuraavana päivänä aloitin yllättäen kesätyöt op:ssa ja siitä tulikin hieman pidempi rupeama, liki 43 vuotta. Ensin Porvoossa ja vuodesta 1982 alkaen Mäntsälän op:ssa. Opiskelut tuli hoidettua työn ohessa.

Yli 40 vuotta, oli aikamoinen aikamatka – sain nähdä ja kokea pankkimaailman teknisen kehityksen. Vuosikymmenien aikana tuli nähtyä ja asiakkaiden kautta koettua niin lama- kuin myös nousukaudet, rahakin ehti vaihtua markoista euroihin. Pankkivirkailijasta - myyntijohtajaksi. Paljon erilaisia ja mielenkiintoisia työtehtäviä.  Jäin myyntijohtajan- ja esimiestehtävistä eläkkeelle vuonna 2016.

Mitä harrastatte?


Yhdessä harrastetaan golfia, teatteria ja konsertteja. Oman talon remontit ja sisustaminen. Harrastukseksi voi myös lukea lähipiirin auttaminen erilaisissa rakentamiseen/remontteihin liittyvissä projekteissa. Matkustaminen.

Hemmo – yhdistystoiminta, politiikka on aina kiinnostanut minua ja siksi olen ehdokkaana tulevissa kunnallisvaaleissa. Toimin erilaisten kisojen ja tapahtumien talkoomiehenä ja linnustamisretket syksyiseen pohjoiseen kuuluvat ohjelmaan sekä tietenkin syksyiset hirven metsästykset.

Christina – SPR vapaaehtoistoiminta, käsityöt, lukeminen, kulttuuri. Leikkiminen, pelit, kisailut lapsenlasten kanssa. Eurooppalaiset kaupunkikohteet, kaupunki/vuosi, yhdessä matkakerholaisten kanssa.



Mitä eritystä emme sinusta tiedä?

Nuorena miehenä tuli tehtyä muutama keikka ”mannekiinina” ja erityisesti on jäänyt mieleeni pikkuhoususillani kävely hotelli Tallukan lavalla.

Halusin Porvoon Urheilijoiden veryttelypuvun ja isä sanoi, että saat sen jos teet kuulassa oman ennätyksen ja kuinka kävikään. Työntämäni tyttöjen 10 v. kuulaennätys rikkoutui vasta kun olin jo aikuinen.

Mikä on mottonne?

Tulee itselle hyvä mieli, kun tekee jonkin palveluksen ystävälle/läheiselle.