Ahosniemet 4/2021

Hilkka ja Antti Ahosniemi

Jäsenyys ja toiminta Mäntsälän senioreissa

Ahosniemet liittyivät Mäntsälän senioreihin heti eläkkeelle jäätyään vuonna 2012. Hilkka toimi senioreiden edustajana Mäntsälä-Pornainen ikäihmisten neuvostossa sen puheenjohtajana yhden valtuustokauden ja senioreiden hallituksessa seitsemän vuotta. Antti on ollut aktiivinen rivijäsen koko ajan ja osallistuu mielellään yhdistyksen toimintaan ja järjestettyihin tapahtumiin.

Kuka sai teidät liittymään senioreihin?

Kunnallisneuvos Liisa Helin oli ”kumminamme” tässä asiassa, kertoo Hilkka, ja senioreihin kuului jo tuolloin myös joitakin ystäviämme ja tuttaviamme. Tämäkin lisäsi kiinnostustamme liittyä mukaan.

Elämästä

Antti on syntyisin Järvenpään Haarajoelta, jonne hänen siirtokarjalaiset vanhempansa raivasivat ns. kylmän tilan sodan jälkeen evakkojen asuttamisen yhteydessä.

Oppikoulun kävin Hyrylässä eli koulumatkaa kertyi parikymmentä kilometriä suuntaansa. 1960-luvulla ei ollut järjestettyjä koulukyytejä eikä julkista liikennettä kuin harvakseltaan. Koulupäivät venyivät pitkiksi. Viisitoista vuotta täytettyäni sain mopedin ja sillä ajoin koulumatkat, satoi tai paistoi. Erityisen rankkoina ovat mieleeni jääneet kovat talviset pakkaspäivät. Kyyti oli kylmää sen aikaisilla varusteilla. Tänään olisi helpompaa tämänkin suhteen. Viimeisellä lukioluokalla ajokortin saatuani sain sentään muutaman kerran ajaa kouluun perheemme autolla. Ylioppilaspohjaisen insinöörin tutkinnon suoritin Riihimäen teknillisessä oppilaitoksessa vuonna 1972.

Hilkka on syntyjään vaasalainen ensimmäisessä polvessa.

Isä ja äiti muuttivat kumpikin kotipaikkakunniltaan Vaasaan työn perässä 1930-luvun lopulla. Ylioppilaaksi kirjoitettuani lähdin opiskelemaan Tampereen Yliopistoon sosiaalityötä. Keväällä 1969 huomasin sattumalta yliopiston ilmoitustaululla kesätyöpaikkailmoituksen Tuusulan sosiaalitoimistossa. Se oli kohtalokasta: tapasin Antin eräänä elokuisena lauantai-iltana Hyrylän Letkulla (palokunnan tanssilava), ja sitä kaikki alkoi. Antti oli kertonut seuraavalla viikolla kaverilleen olleensa saatolla Tuusulan vanhainkodilla (asuin siellä henkilökunta-asuntolassa). Seuraavana kesänä sama kaveri kysyi häneltä, vieläkö käyt saatolla Tuusulan vanhainkodilla, johon Antti vastasi: ”En, nyt käyn Järvenpään sosiaalisairaalassa.” Se oli kesätyöpaikkani vuonna 1970. Naimisiin menimme heinäkuussa 1972 Mäntsälän kirkossa ja häitä tanssittiin Mäntsälän seurojentalolla. Koko Mäntsälän silloisen sosiaalilautakunnan jäsenet puolisoineen olivat häissä vieraina.

Mäntsälään Hilkka ja Antti olivat muuttaneet keväällä 1971 Hilkan saatua viran kunnan sosiaalitoimistosta sosiaalitarkkaajana (sen aikainen virkanimike). Antti suoritti vielä tuolloin insinöörin tutkintoaan.

Mäntsälän kunnasta tulikin sitten pysyvä ja pitkäaikainen asuinpaikkamme ja minun työpaikkani. Kunnassa oli tuolloin vähän yli 10 000 asukasta ja jäätyäni eläkkeelle kunnan asukasluku oli tuplaantunut. Urakehitystä kunnassa riitti. Kunnanvaltuusto valitsi minut sosiaalisihteerin virkaan lokakuussa 1971. Virkanimike muutettiin sosiaalijohtajan viraksi 12 vuotta myöhemmin. Vuodesta 1993 alkaen hoidin yhdistetyn sosiaali- ja terveystoimen päällikön virkaa. Sain urallani nähdä paitsi suomalaisen hyvinvointivaltion kasvun ja kehityksen, myös Mäntsälän kunnan suuren muutoksen maatalousvaltaisesta kunnasta palvelu- ja pääkaupunkiseudulla työssäkäyvien asuinkunnaksi. Aloittaessani työni vuonna 1971 kunta oli sosiaalihuollon tehtäviä varten jaettu piireihin, joita ”valvoivat” sosiaalilautakunnan jäsenet eli piirivalvojat. Lautakunnan kokoukset, kerran kuukaudessa, kestivät koko päivän ja niissä käsiteltiin kaikki yksilöasiat: huoltoapu- (nykyinen toimeentulotuki), lastensuojelu-, päihde-, avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten elatusapuasiat jne. Jokaisesta, yksittäistä kuntalaista koskevasta asiasta päätti lautakunta. Jäätyäni eläkkeelle 2012 kaikki yksilöasiat oli jo aikoja sitten delegoitu sosiaalityöntekijän pätevyyden omaaville viranhaltijoille.”

Antti sen sijaan kävi koko ajan työssä kunnan ulkopuolella. ”Valmistumiseni jälkeen olin ensin töissä Kone Oy:ssä Hyvinkäällä, sen jälkeen muutaman vuoden Suomen Vanutehtaalla Kaukasten kylässä Hyvinkäällä. Kaukas on 1950-luvun alkuun saakka ollut osa Mäntsälän kuntaa. Vanutehtaalta siirryin tuotantopäälliköksi Fazerin pianotehtaalle Pornaisten Halkiaan. Kun Hellas piano osti Fazerin, menin Lohja Caravansille Vantaan Koivukylään.”

Lapsia perheeseen syntyi neljä, vuosina 1975 – 1981. ”Elämämme raskain koettelemus on ollut esikoistyttäremme tapaturmainen kuolema liikenneonnettomuudessa lomamatkallamme 1978. Hän oli vain kolmivuotias. Yhteinen suru lujitti liittoamme ja sukulaisten ja ystävien tuki ja myötäeläminen kantoivat pahimman yli. Tuska ja ahdistus ovat vuosikymmenten saatossa helpottaneet, mutta eniten selviytymisessä auttoi se, että saimme vielä kaksi tytärtä.”

Hilkka ja Antti ovat elelleet nyt yli 20 vuotta kahdestaan, kun nuorinkin lapsista muutti omilleen vuonna 2000. Lapset perheineen asuvat kaikki pääkaupunkiseudulla ja lastenlapsia on neljä, iältään 15 – 8 vuotta. ”Olemme hyvin perhekeskeisiä ja vietämme paljon aikaa yhdessä koko 12 hengen porukalla. Lapsemme ovat onnistuneet valitsemaan itselleen puolisot, joista jokainen on solahtanut perheyhteisöömme muita mutkitta. Koronavuosi on pakostakin vähentänyt tapaamisia, mutta viime joulun uskalsimme kuitenkin viettää yhdessä täällä Mäntsälän kodissamme.

Mitkä asiat Mäntsälän senioreissa ärsyttävät ja/tai ilahduttavat teitä?

Mikään ei ärsytä, päinvastoin, on suuri ilo olla mukana! Olemme nauttineet senioreiden rennosta ilmapiiristä ja monipuolisesta ohjelmatarjonnasta. Viimeinen vuosi on tietenkin ollut poikkeuksellinen ja kalenteri tyhjeni hetkessä, kun toiminta keskeytyi. Ehkä kaikkein mukavinta on ollut se, että olemme saaneet monia uusia ystäviä senioreiden joukosta. On ollut aivan ihanaa huomata, että vielä vanhemmallakin iällä voi löytää jopa sydänystäviä!  Jos tulevia ohjelmia voi toivoa, niin yhteisiä ulkomaanmatkoja vähintään kerran vuodessa. Niitähän olikin 2020 ohjelmaan suunniteltu, mutta sattuneesta syystä ne peruutuivat.

Mitä harrastatte?

Yhteisiä harrastuksiamme ovat matkailu, golf, sauvakävely sekä TV:n jännitys- ja rikossarjat. Antti harrastaa myös metsänhoitoa ja hän ollut rotarytoiminnassa lähes 40 vuotta. Hilkan harrastuksia ovat lukeminen, konsertit ja teatteri. Olemme tehneet mm maapallonympärysmatkan, käyneet New Yorkissa kolme kertaa, olleet kiertomatkoilla Etelä-Amerikassa ja Indokiinassa. Thaimaan Hua Hinissa olemme olleet lomalla perheen kanssa useita kertoja.

Mitä erityistä emme teistä vielä tiedä?

Hilkka on toiminut parturina 20-vuotiaana. Asiakkaina hänellä oli työkavereita silloisesta kesätyöpaikasta: ”Jälkikäteen olen ihmetellyt, kuinka uskalsin ja kuinka työkaverini uskalsivat!”

Antti oli lukioaikanaan Tuusulan yhteiskoulun mestari voimistelussa nojapuilla ja hevosella.

Mikä on mottonne?

Hilkka: Jos ei maailmalla rikastukaan, niin ainakin viisastuu

Antti: Periksi ei anneta