Museokerho

Kerhopäivä joka kuukauden kolmas keskiviikko
lukuunottamatta kesä-, heinä-, elo- ja joulukuuta.

Vetäjät ja lisätiedot :
Mirkku Koskenkanto, 040 050 7969, mirkku.koskenkanto@gmail.com
Leila Sorkio, 050 320 4495,  leila.sorkio@gmail.com

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠

Museokerhon vuoden 2023 viimeinen retki


Tulevaa 2024

Kevätkauden viimeinen retki on poikkeuksellisesti tiistaina 28.5.
Lisätietoja retkestä toukokuun alussa.

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Toteutuneet retket 2024


ke 17.4. ATENEUM (Eero Järnefeltin näyttely).

ATENEUM/EERO JÄRNEFELT -NÄYTTELY kolmannessa kerroksessa.

Näyttely esittelee kosmopoliitin kulttuuriperheen kasvatin Eero Järnefeltin (1863–1937) mittavaa tuotantoa sekä taiteilijan merkitystä Suomen taiteelle sekä suomalaisuudelle. Järnefeltin monipuoliset luontokuvaukset saavat pohtimaan, onko taiteilijan 1800- ja 1900-luvuilla kuvaamaa luontoa enää olemassa.

Esillä on 200 teosta, monta ennen näkemätöntä yksityiskokoelmista. Eero Järnefeltin mielestä taiteessa tärkeää oli ilmaista totuutta taiteilijan oman tunnemaailman kautta. Luonto ja erityisesti omaksi koettu vaikuttaa ihmiseen syvällisemmin hänen kokemansa mukaan. Kuvissa luonnon monimuotoisuus - kalliot, vesi ja lumi, kasvit, eläimet, ihmiset ja taivaalla kulkevat pilvet vangitsevat mielenkiinnon. Ne kuvaavat oivaltavasti suomalaisen mielenmaisemaa. Henkilökuvissakin kuvattavan persoona tulee ilmi. 

Aikuisellekin oli hauska seurata lapsille suunnattua opassammakkoa ja miettiä omia vastauksiaan sen esittämiin kysymyksiin. Upea kokemus.

Totutun tavan mukaan kävimme näyttelyn jälkeen yhdessä lounaalla. Tällä kertaa ravintola Cavernassa. Siellä jatkoimme keskustelua näyttelystä.

ke 20.3. HAKASALMEN HUVILA 

Iloinen 13 osallistujan joukko tutustui meneillään olevaan Volker von Boninin retrospektiiviseen valokuvanäyttelyyn Hakasalmen huvilalla. Tämän humanistisen kuvaajan kuvissa korostuvat helsinkiläisen arjen hetket ja kaupunkimiljöötä. Näyttelyssä on yli sata valokuvaa 1950-80 -luvuilta.

Volker von Bonin oli osa Helsingin saksankielisten maahanmuuttajien vuosisataista jatkumoa. Saksankieliselle oli keskeinen merkitys Suomen ja sen pääkaupungin kehityksessä. Mm. Fazer, Stockmann, Paulig, Pacius - nykyäänkin tunnetut suvut olivat alkuaan saksalaisia maahanmuuttajia.

Myös tämä 19.-28.3.24 esillä oleva näyttely on oikein mielenkiintoinen ja kiinnostava. Osallistujat pitivät kaiken kaikkiaan näyttelykokonaisuutta onnistuneena.


ke 21.2 KIASMA 


Ensin tutustuimme Sanomatalon näyttelyyn Helsingin pommituksista 1944. Jatkoimme KIASMAan. Aloitimme näyttelystä ’Kuin kotonaan’. Tärkeät kysymykset ’Mihin kuulut’ ja ’Missä olet kuin kotonasi?’ hakevat vastauksia.

Kuuluminen liittyy identiteettiin - siihen keitä olemme ja mistä tulemme. Teokset näyttävät, että koti voi olla fyysinen paikka, yhteisö tai mielentila. Se voi löytyä esim. kielestä, kulttuurista, menneestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. 

Some-asiaa tarkastellaan Mark Zuckerbergin kuvaan kiteytyvien reunaehtojen kautta. Kaikkien pitäisi pysähtyä hetkeksi miettimään, miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle? Tunnelmaa kuvaa oivaltavasti maalauksessaan Kalervo Palsa.

Päätimme kierroksen Kiasma Cafe’n lounasruokailuun.

Kiitos kaikille nykytaiteen kautta itsensä haastaneille mukanaolleille.


⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠ke 17.1.2024 Didrichsenin taidemuseo 

Museokerho tutustui Rafael Wardin (1928-2021) muistonäyttelyyn DIDRICHSENIN museossa 17.1.3024. Hänen syntymästään on v. 2023 kulunut 95 v. Tämän laajan näyttelyn keskiössä ovat taiteilijan viimeisinä vuosina syntyneet teokset, joita ei ole aiemmin esitelty julkisesti. Niiden rinnalla esillä on töitä Wardin pitkän uran varrelta: varhaisia sommitelmia ja kaupunkikuvia. Näyttelyssä on oma salinsa hänen 2000- luvulla käynnistyneelle työskentelylleen näyttämötaiteeseen parissa. Teokset ovat vuosilta 1949-2021.

Museokerhon tapaamisiin kuuluu myös yhteinen lounas. Tällä kertaa nautimme maistuvista antimista Helsingin Käpylässä sijaitsevassa v. 1974 valmistuneessa KARJALATALOssa, sen SYLVI-ravintolassa. Talo ja sinne valmistetut taideteokset - Evakkoäiti muistomerkki talon edessä ja sisätiloissa Eva Ryynäsen Rantoja-veistos sekä Oili Mäen Karjalainen elegia-ryijy olivat nekin oiva lisä kulttuuripäiväämme.