Seniorit ja korona

29.5.2020

Hyvät Mäntsälän seniorit,

Jatkan tätä Mäntsälän senioreiden säännöllisen epäsäännöllisesti julkaistavien henkilökohtaisten ajatusten sarjaa tässä ajassa elämisestä. Yli kaksi kuukautta on koronavirusepidemian kanssa eletty ja toimeen on tultu.

”Kas kummaa, kyllä minä tämän tilanteen kanssa pärjään.” Presidentti Sauli Niinistö totesi näin koronaepidemia-ajasta ja jatkoi: ”Uskon, että se on aika yleinen kokemus ja osoittaa ihmisen kykyä sopeutua.”

Voin todeta, että samanlaiset tuntemukset ovat myös itselläni päällimmäisenä. Totta kai se, että Mäntsälän senioreiden 12 sovittua tapahtumaa ja retkeä peruutettiin kevään ja kesän ajalta jätti suuren aukon ja puutteen sosiaaliseen elämään ja kulttuurinälkään. Harmittaa myös se, että kaikki valmistelutyö meni hukkaan. Kerhojemme toiminnan loppuminen on ollut ehkä vieläkin suurempi puute. Senioripiirin koulutusvastaavana suren myös peruuntuneita piirin koulutuksia.

Varmastikin meillä kaikilla on paljon odotuksia ensi syksyn ja talven tapahtumien ja kerhotoiminnan suhteen. Voimmeko niitä järjestää? Mitä kerhotoimintaa voimme avata ja milloin? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä ja toivottavasti kesän aikana saamme positiivisia uutisia toiminnan jatkamista ajatellen.

Parin ensimmäisen karanteeniviikon aikana pojan perhe toi kauppaostokset, teimme vaimon kanssa pitkiä kävelylenkkejä Mäntsälän erilaisiin luontokohteisiin. Sitten aloimme tehdä itse ostoksia eri kaupoissa noudattaen suositeltuja varotoimia.

Kotoilu on ollut kuitenkin mukavaa. Varsinkin kun ruoka on koko ajan ollut erinomaisen hyvää. Se taas johtuu Leilasta. On ollut enemmän aviopuolisoiden yhteistä aikaa kuin ehkä koskaan. Siitä on selvitty ihmeellisen hyvin. Päivähoitokoiramme Amadus on ollut ihmeen tyytyväinen kun silläkin on riittänyt hyvin seuraa. Lastenlasten kohtaamiset ovat tietenkin jääneet vähiin ja kesäkuussa syntyvän uuden tulokkaan tapaamismahdollisuudesta ei ole mitään tietoa.

Halkoholismi iski heti toisena karanteenipäivänä. Monien muiden miesten tavoin olen tehnyt polttopuita ja viettänyt aikaa metsätöissä reilun parin viikon verran. Metsässä ja mökkitontilla on ainakin yhtä tärkeää nauttia siitä, että voi jäädä istumaan kannonpäähän ja antaa ajatuksen lentää, kuin saada jotain aikaan.

Golfkentän avautuminen pääsiäisen aikoihin paransi elämän laatua vielä huomattavasti. Siellä olemme aviopuolison kanssa viettäneet paljon aikaa ja tavanneet myös muita senioreita. Golfkerhomme toimiikin maanantaisten yhteisten pelien osalta. Kisat puuttuvat edelleen. Kuvassa golfkierroksen jälkitunnelmia. Hirvihaaran golfhirvelläkin on maski.

Digimaailma on avautunut uudessa valossa. Olen oppinut olemaan etäkokouksissa puheenjohtajana ja jäsenenä sekä käyttämään niissä uusia tekniikoita. Senioripiirin hallituksen kokoukset on järjestetty Teams-etäkokouksina. Samalla piirin Teamsilla olemme järjestäneet myös oman yhdistyksen hallituksen kokouksen. Monissa WhatsApp ryhmissäni on ollut enemmän viestittelyä kuin koskaan ennen.

Taloustieteellisen koulutuksen saaneena olen ihmetellyt tätä uutta aikaa, jona velat näyttävät muuttuvan saataviksi. Kun ennen painettiin rahaa tolkuttomasti, oli sillä huonoja seurauksia. Maailma on tainnut huomaamattani muuttua niin, että julkinen sektori voi velkaantua miten paljon tahansa ilman ihmeempiä seurauksia. Yksityiselle ihmiselle se ei kuitenkaan onnistu. Aika näyttää miten tässä käy.

Meidät kaikki yli 70-vuotiaat on klimpitetty yhdeksi riskiryhmäksi? Samaan ikäihmisten riskiryhmään luetaan kaikki 70 vuotta täyttäneistä 100-vuotiaisiin. Siinä on 30 vuoden ikähaarukka. Yli 70-vuotiaiden terveys ja kunto vaihtelevat erittäin paljon, eikä kyse ole mistään yhtenäisestä ryhmästä. Meillä kaikilla on pitkä kokemus erilaisesta osaamisesta, joka ei ole pyyhkiytynyt pois tiettynä syntymäpäivänä. Julkisuudessa onkin esitetty varsin typistetty kuva yli seitsemänkymppisistä. Olen vuoden ja neljä kuukautta nuoremman veljeni kanssa tätä ihmetellyt. Hän päätyy yli 70-vuotiaiden joukkoon ensi lokakuussa, itse olen sitä ollut koko ajan. Aikaisemmin kuvittelimme olevamme jotensakin samaa porukkaa.

Meille annettiin velvoite / suositus välttää lähikontakteja ja käyttää tervettä järkeä. Ei meitä kuitenkaan siihen ole oikeudellisesti velvoitettu. Järkevää on tietenkin ollut noudattaa kaikkia yleisiä varokeinoja koronalta suojautumisessa ja kiitettävästi suomalaiset ovat niin tehneet ottaen huomioon oman henkilökohtaisen tilanteensa.

Tämä aika on antanut myös aikaa lukemiseen ja rauhoittumiseen. Etäyhteydenpitoa läheisten kanssa on ollut tavanomaista enemmän. Olenkin mietiskellyt sitä millaista on palata entiseen kiireiseen eläkeläisen elämään. Todennäköisesti opin tästä ajasta jotain ja osaan laittaa asioita paremmin arvojärjestykseen.

Hyvää ja aurinkoista kevättä toivottaen

Hannu Heikkilä