Simovaarat 2/2021
LIISA JA MARKKU SIMOVAARA
SENIORITOIMINTA / haastattelijarobotti
Tasan 40 vuotta lähtömme jälkeen palasimme takaisin Mäntsälään v2007, Sääksjärvelle.
Naapurimme Antti Haarman oli helppo houkutella meidät mukaan Mäntsälän kansallisten seniorien toimintaan 26.2.2008. Liisa pääsi aika pian muistikerho-ohjaajaksi Kaarina Hietalan pariksi, siitä yhdistyksen hallitukseen ja vihdoin puheenjohtajaksi 2013-2017. Mäntsälän yhdistyksen edustajana edelleen Uudenmaan kansallisen senioripiirin hallitukseen, varapuheenjohtajaksi ja puheenjohtajaksi. Senioriliiton valtuustossa Liisa oli 7 vuotta, joista 3 vuotta valtuuston varapuheenjohtajana. Nyt Liisa ohjaa Varpu Laisin kanssa muistikerhoa, lounaskerhoa ja uusiakin ideoita on kunhan karanteeni helpottaa.
ELÄMÄ
Molemmat olemme syntyneet Mäntsälässä sotavuotena 1943. Lukiossa Hirvihaaran hiihtäjätytön ja kirkonkylän kirja- ja elokuvafriikin katseet kohtasivat. Hääkellot soivat kolme vuotta ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Markusta tuli upseeri ja Liisasta fysioterapeutti, tosin matkan varrella molempien piti täydentää opintojaan; Markku sotakouluissa ja Liisa yritysmaailman talous- ja esimiestaitoja.
Muutimme 3 kk tyttäremme Mariannen kanssa v 1967 Lappeenrantaan, Karjalan tykistörykmentin turvalliseen suojaan. Kaikille ei varuskunnassa asuminen sovi, mutta me viihdyimme, varsinkin kun saimme asunnoksi 200 neliöisen, puulämmitteisen venäläisten v1890 rakentaman talon Saimaan rannalta. Lappeenranta oli iloinen, karjalainen kaupunki, Lehmusten kaupunki, kuten Laila Hietamies kuvaa. Liisa löysi tiensä Sotilaskotisisariin, Pelastakaa lapsiin ja Etelä-Karjalan lääkintävoimistelija yhdistykseen. Liisa perusti Luumäelle fysikaalisen hoitolaitoksen. Jyrki syntyi Lappeenrannassa A-virus tyyppi H3N2 karanteenissa, Hongkongilaisen aikaan.
Pääkaupunkiseudulle tulimme 1977 sotakorkeakoulun takia. Perhe kotiutui Helsinkiin, vain Markku teki 3,5 vuoden keikan Ylämyllyn varuskunnan päälliköksi. Liisalle löytyi kivoja palkkatöitä: Kuntoväline Oy, Hotelli Korpilampi ja Kartanokylpylä Kaisankoti. Yrittäjyys on aina ollut mukana perheen elämässä; yhdessä on perustettu, remontoitu ja pyöritetty kolmea fysikaalista hoitolaitosta ja kahta vanhainkotia. Sittemmin niistä on päästy eroon.
MITÄ MIELTÄ MÄNTSÄLÄSTÄ
Onko Mäntsälässä tylsää? No ei, jos löytää tiensä Mäntsälän senioreihin. Sitä kautta on löytynyt tekemistä ja kavereita.
Meillä tosin riittää tekemistä kotonakin. Elämme yli hehtaarin tontilla. Jossa molempien lasten perheet mökkeilevät. Ruuan laittoa ja talonmiehen töitä riittää. Lapsenlapsetkin kokevat tämän tärkeäksi paikaksi. Niin on ollut tarkoituskin.
Uimahallin puute alkaa ihan hävettää, on ikävää lusmuilla esim. Järvenpäässä. Enemmän tiloja yhteiseen harrastamiseen myös kaivataan.
Sääksjärvelle tarvitaan pyörä/kävelytietä.
MITÄ MEISTÄ EI TIEDETÄ
Liisa : Olen livenä niiannut kuningatar Elisabet II:n edessä
Markku: Olin eläkeläisupseerina päätoiminen lapsenhoitaja noin 7 vuotta, (vain yksi arki-iltapäivä viikossa oli varattu golfille).
MOTTO
Liisa: Yksi ihminen tekee yhdet jäljet vaikka kuinka hyppisi.
Markku: Elä hötkyile!
